Aavistus keväästä

Onpa kuluneen parin viikon aikana ollut vaihtelevaa säätä. Ja on saatu lunta lisää lähes joka päivä!

Tänään lämpötila oli piiiitkästä aikaa hitusen plussan puolella ja ripotteli vettä! Räystäätkin tiputtivat vettä kuin keväällä ikään ja katoilta tuli lumi alas rymisten. Jopa takapihan terassille lumeen hautautuneet puutarhaläpykkäät sulivat esiin.

Eipä silti ei täältä lumi mihinkään ole kadonnut. Syvissä nietoksissa saa edelleen kahlata varsinkin, kun alkuviikosta tuli vuorokaudessa n. 20 cm lunta lisää tehden maisemasta melkoisen winter wonderlandin.

Plussakelin ansiosta pihamme puutarhakalusteet eivät enää ihan tältä näytä, sillä lumi on sulanut pihakeinun pystyrakenteista. Penkit kannattelevat kuitenkin edelleen reilu puolen metrin lumipainoa. Kuvan tykkylumikin on pudonnut pois puiden oksilta. Ihmeen kauan tykky puissa kestikin, monen monta viikkoa.

Vaikkakin päivät ovat jo huomattavasti valostuneet ja räystäät tiputtelevat vettä, niin kevääseen on vielä "tuskastuttavan" pitkästi aikaa. Mutta toisaalta kun ajattelee niin neljän kuukauden kuluttua ollaan jo keskikesässä!

Ystävänpäiväorkidea

Mies yllätti minut ystävänpäiväkukalla.

Meillä ei kovin montaa huonekasvia ole, koska olen huono pitämään niitä hengissä. Anopinkieliin ja kaktuksiin olen tyytyväinen. Ne "yleensä" pysyvät pidemmänkin aikaa hengissä. Tosin kasteluahkeruuttani kuvastaa se, että olen onnistunut tappamaan kaktuksenkin kuivuuteen...

Netistä luin, että orkidealle riittänee kastelu kerran viikossa. Se tarvitsee myös valoisan kasvupaikan, mutta ei suoraa auringonpaahdetta. Ilmankosteudesta tulisi huolehtia esim. suihkuttmalla lehtiä. Hmmm, nähtäväksi jää kauanko orkidea jaksaa ikkunalaudalla sulostuttaa talvipäivä.

Elämässä pitää olla jotain mitä odottaa...

... no nyt on! Olen niin innoissani etten housuissani meinaa pysyä!

Kauan haaveilemamme kesäprojekti Kainuun mökillämme käynnistyy tulevana kesänä. Siitä lisää projektin omassa blogissa "Lantto niitty".

Olisipa jo kesä!

Niittykukka kesältä 2010. Tunnistaako ketään mikä kasvi mahtaa olla kyseessä?

"Veden seisauttaja"

Kiertelimme aurinkoisen pakkaspäivän innoittamana muutamat paikkakunnat kosket. Myllykoskella opin seisauttamaan veden kameran säädöillä! Yllä olevassa kuvassa koski automaattisäädöillä kuvattuna ja alla käsisäädöillä. Vesi näyttää alemmassa kuvassa ihanan pehmeältä!

Koskien kuvailun lisäksi ihailimme neljän koskikaran puuhailua suvanteessa. Bongailimme myös kotipihalla lintuja osallistuen näin BirdLifen pihabongaus -tapahtumaan. Kotipihalla näyttäytyi tali- ja sinitiaisten lisäksi muutama harakka sekä närhiä.

Kutoo pientä sukkaa...

No nyt menee pahasti ohi puutarha- tai luontoaiheen, mutta tarvitaanhan villasukkia luonnossa liikkuessa. Ja tällä puutarhurilla on lähes aina villasukat jalassa. Ohut aasinsilta siis, mutta olen innostunut kutomaan villasukkia.

Muutama vuosi sitten yritin jo innostua asiasta, mutta kantapää tuotti sen verran vaikeuksia, että toinen sukka ei valmistunut ikinä. Koit kirjaimellisesti söivät sukat ennen kuin sain ne valmiiksi...

Kuvassa meidän 7-vuotias vanha herra höpsöttelee kiikuttamalla isännälle joululahjaksi kutomiani sukkia ympäri taloa. Kudoin myös mökkinaapurillemme joululahjayllätykseksi sukat.

Nyt olen kutonut pienempiä sukkia. Nuo "tyttöjen väriset" ajattelin antaa isännän siskon tytölle ystävänpäivälahjaksi, mutta "poikien väriset" on vielä toistaiseksi vailla uutta kotia. Todennäköisesti menevät siskoni pojalle.

Kutomisinto olisi nyt päällä, mutta pitäisi keksiä jotakin muuta kuin sukkia. Ehkäpä seuraavaksi kintaat tai pipo! Vielä kun olisi oikeaa lampaanvillaa mistä kutoa...

Sydäntalvi

Aurinkoisen ja kipakan pakkaspäivän (-13 astetta) puutarhakuvia:

Auringonkukka on sonnustautunut lumiseen piispanlakkiin.

Talitintit lauloivat kilpaa ti-ti-tyy kuin keväällä ikään. Liekö katselivat pihamme pönttöjä jo "sillä silmällä".

Vanhempi koiramme juhlii tänään 7-vuotis syntymäpäiväänsä. Tässä kuvassa nuoremman, ensi kuussa 2-vuotta täyttävän, koiruutemme kuuraiset partakarvat.

Vaikka linnut lauloivat kaihoisasti keväästä viestien, niin saattaa mennä "pieni hetki" ennen kuin pääsemme aamukahveja patiolle nautiskelemaan.

Kööpenhaminalainen

Jokivarren sulassa on pullasorsia sankka joukko. Kävimme niitä hiihtolenkin lomassa 5 vuotiaan kummityttömme kanssa syöttämässä.

Sorsat lensivät innoissaan katsomaan mitä on tarjolla.

Näyttipä jokivarressa talvehtivan myös yksinäinen telkkä.

Kuvassa keskellä etualalla valkorintainen heinäsorsa. Värimuunnos eli kööpenhaminalainen. Näyttääpä telkkäkin kuikuilevan takavasemmalla.

Kummityttö kysyi mitä sorsat juo. Kuvasta päätellen vettä.

Järvi on jäässä, mutta joessa voi pulikoida, ken tarkenee.

Sillan jälkeen kuohuvat kosket.