Ukkospäivän iloksi

Taukoamattoman ukkosen jylinän säestämänä kuvailin pihamme syysleimuja samalla toivoen, että moinen ukkosmyräkkä ei ihan päälle tulisi.

Valkoinen syysleimu kasvaa eri paikassa kun punertavat, ja vasta aloittelee kukintaansa.

Elonkierto

Perjantaina käväisin mieheni ja koiruuksiemme kanssa Jokioisissa Elonkierrossa. Suosittelen paikkaa lämpimästi, mikäli maatalousaiheet kiinnostavat.

Vierailumme tarkoituksena oli löytää Elonkierron rikkaruohot. Osana AMK maatilaharjoittelukirjaani on kasvio, joko ihan perinteisesti keräämällä ja kuivaamalla kasvit tai nykypäivän henkeen digikuvaamalla cd:lle. Kovasti veti nostalgisuus puoleensa, mutta kameraa räpsimällä pääsee, niin mitäpä muutakaan, kuin helpommalla.

Digikasviostani puuttui siis vielä kolmen rikkaruohon kuvat. Elonkierrossa rikkakasvit kasvavat plakaatein merkitysti, joten löytyminen ja tunnistaminen on erityisen helppoa. Sainkin kuvattua kaiken tarpeellisen ja digikasvioni on valmis sisältäen kuvat 30 rikkakasvista sekä 10 viljelyskasvista!

Elonkierrosta löytyy myös eläimiä. Kanoja kukkoineen, "tavallisia" lehmiä, kyyttöjä, vuohia, lampaita, hevosia sekä sikoja. Eläinten ja kasvien lisäksi siellä voi myös ihmetellä vanhoja maatalouden koneita.

Eloa kiertäessään heräsi mieleen myös hämmentyneitä ajatuksia. Tiesitkö, että jos Suomen kaikki kesannot otettaisiin käyttöön, niin niillä pystyttäisiin ruokkimaan puolen miljoonaa ihmistä?

Rikkaruohotkin voivat olla niin kauniita!

Silkkiunikko, rikkaruoho myöskin...

Peltopähkämö

Viheliäinen, mutta niin kaunis rikkaruoho "Elämän lanka".

Elonkierron kyyttöjä. Valkoinen on pomo nimeltään Natasha.

Tällä vuohella luulisi maitoa tulevan riittävästi, jos tuotanto on missään suhteessa utareiden kokoon. ;)

Elonkierron lystikkäät possut.

Pohjoisesta etelään

Niin on lomat lusittu ja palattu pohjoisesta etelään parisen viikkoa sitten.

Viiden viikon mökkiloman jälkeen puutarha oli päässyt rehahtamaan... Nurmikon leikkaaja pihalla sentään kävi, mutta rikkaruohot olivat ottaneet vallan kasvimaasta. Sinänsä ihan hyvä, sillä lipstikat ja valkosiput eivät olleet tukehtuneet rikkaruohoihin ja olivat pysyneet mukavan kosteina rikkaruohojen ansiosta. Lehtisalaatti ja tilli olivat kuitenkin tukehtuneet rikkaruohojen sekaan jo aivan alussa tai sitten vanhahkot siemeneni eivät olleet itäneet.

Lipstikka voi hyvin, mutta valkosipulilla on jokin hätänä. Varret lakoontuvat ja ne näyttävät jotenkin kitukasvuisilta... Saas nähdä tuleeko mitään satoa. AMK-projektini taisi juuri tarkentua eli hylätään maatiaisvalkosipuli ja keskitytään lipstikkaan!

Raparperi oli jo lähes korjuu kunnossa lähtiessämme, mutta naapurin emäntä ei ollutkaan hakenut niitä itselleen, vaan ne olivat saaneet kasvaa maassa toooosi isoiksi. Lehdet olivat kuin sateenvarjot! Nyttemmin mummuni on tehnyt raparpereistä maistuvaa mehua, ja uusi kasvusto pukkaa innolla.

Lähtiessämme lomalle omenapuut alkoivat juuri kukkia. Mitä sittemmin tapahtunut, mutta meillä ei ole yhtään raakiletta omenapuissa!?! Onko tämä jokin yleismaailmallinen ilmiö vai onko vika vain meidän omenapuissa?

Sitävastoin pensastomaatissa on jo raakileita ja chilikin näyttäisi aloittavan kukinnan. Nyt jännätään ehtivätkö ne Suomen lyhyessä suvessa ilman kasvihuonetta tuottaa kypsää satoa. Jonakin vuonna sain muutaman punaisen tomaatin popsaista suoraan puskasta, mutta osan joutui punastuttamaan ruokakomeron pimennossa.

Puutarhassa tällä hetkellä lukuisten amppeli- ja ruukkukesäkukkien lisäksi kukkivat liljat, väriminttu, harmaamalvikki (hurmaava!), kuunliljat yms. yms.

Chili kukkinee ihan kohta ja pensastomaatissa on sormenpään kokoisia raakileita.

Komea sinipyrstöinen sudenkorento vierailulla.

Sieppo sieppasi itelleen Eukon

Pihamäntyymme ilmestyy aina vapun tienoilla kirjosieppo. Sieppo ei tuottanut pettymystä tänäkään vuonna, vaan ilmestyi uskollisesti pihamaallemme.

Eukon Sieppo sai houkuteltua itselleen kuitenkin vasta 11.5. En aikaisemmin olekaan kirjosiepon kosiopuuhia päässyt todistamaan, mutta tänä keväänä sain seurata kosiskelua aivan aitiopaikoilta. Melkoinen kauniit ja rohkeat -esitys oli käynnissä, koska Eukko meinasi välissä jo lähteä toisen kosijan matkaan. Kävi ilmeisesti vain toteamassa, että kilpakosijan asumus oli vielä kehnompi.

Chirp, chirp, chirpy-chirpy-cheep-cheep Sieppo laulaa livertää yrittäen sinnikkäästi houkutella Eukkoa pesintään. Eukko käykin kurkistamassa pesään, mutta leikkii vaikeasti saatavaa ja jättää Siepon pönttöön ihan yksinään.

Sieppo parka voivotteli hetken viehätysvoiman puutettaan pöntön suulla, mutta ei vähästä lannistunut, vaan aloitti uuden lurittelun.

Naaras kappasi koivusta tuohta nokkaansa ikäänkuin tuodakseen kapioita taloon.

Pesäpönttö Sieppoineen oli hyväksytty! Kapiot nokassa Eukko sukelsi Siepon kanssa pesintäpuuhiin.

Happily ever after tai ainakin tämän kesän!

Tämän kuvasarjan myötä vetäydyn kesälaitumille Kainuun korpeen omalle metsämökille. Hieman surettaa, etten pääse seuraamaan pihamaamme kesän edistymistä, sillä kesä on jo piiiiitkällä, kun tulemme takaisin. Pihamaa jää talonvahdin hellään huomaan. Blogissa siis tauko, mutta kuulemisiin, kun olen takaisin etelässä.

P.S Omenapuu kukkii jo!

Puutarhassa nyt

Pikkusydämen kanssa kilpaa kukkivat lemmikit ja kullerot. Lemmikit ovat lemmikkejäni. Ne kisailevat suloisesti muiden kukkien seassa. Samassa lemmikissä näytti olevan sekä sinistä että vaalean lilaa kukkaa. Onkohan tämä ihan tavallista? Tänä keväänä huomasin myös meidän talon viereisessä metsässä lilahtavia valkovuokkoja. Harmi, ettei kamera ollut matkassa, mutta ehkäpä löydän ne sieltä myös ensi keväänä. Juhannusruusukin viestittää jo pienillä lukuisilla nupuillaan keskikesän juhlan olevan tulossa.

Hallanvaarasta viis, hätähousuna istutin jo etupihan vanhaan Högforsin valurautapataan vaalean lilaa pelargoniaa sekä valkoista lobeliaa. Morsiusangervokin on kurkistellut aidan rakosista jo tovin.

Sinut on haastettu!

"Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa aikuisia viemään lapset luontoon.
***************
Haaste Sinulle: Vie ainakin yksi lapsi luontoon Lasten lintuviikolla!
***************
Lintujen lajia ei tarvitse tunnistaa, vaan tapahtumassa havainnoidaan
helppoja lintujen pesinnän merkkejä. Havainnot verkkolomakkeella
ilmoittaneiden kesken arvomme hienoja palkintoja!
Myönteiset luontokokemukset ovat tärkeitä kasvussa tasapainoiseksi,
ympäristövastuulliseksi aikuiseksi.
Retkeilyn tueksi on tarjolla paljon materiaaleja, kuten tulostettava
retkilomake havaintojen merkitsemiseen. Lisätietoja löytyy tapahtuman
verkkosivuilta: www.birdlife.fi/lintuviikko
Tilaa samalla ilmainen linnunpönttöopas!

JATKA HAASTETTA
Haasta myös mukaan ainakin yksi tuttavasi! Tapahtuman tavoitteena on
saada jokainen äiti, isä, kummi, mummi, vaari, opettaja ja kerhonohjaaja
viemään lapset ulos.
Tapahtuman verkkosivuilta löytyy:
* Bannereita omille verkkosivuille
* Tulostettava tapahtumailmoitus (esim. kouluihin, kirjastoihin,
kauppoihin...)
* Linkki tapahtuman Facebook-sivulle:
(http://www.facebook.com/event.php?eid=102536373166456)

Toivomme, että välität tämän viestin eteenpäin.
Viedään lapset luontoon!

Kevätterveisin,
BirdLife Suomen väki"

Itse olen useammankin lapsen kummi, mutta läheisin kummilapsi on siskoni esikoistytär (5 v). Hän aina pyytääkin meille tullessaan, että mennään metsään, koska olen yleensä retkiä hänen kanssaan sinne tehnyt. Viime vuonna Kainuun mökillämme käydessä hän pyysi myös, että mennään metsään. Hieman lapsukaiselle teki vaikeaa tajuta, että me olemme koko ajan jo metsässä, koska kyseessä on metsämökki.

Kummityttöni tuleekin veljensä kanssa perjantaina minulle hoitoon. Otamme varaslähdön tähän tapahtumaan ja menemme minnekäs muuallekaan kuin metsään!

Puutarhan tuholainen!

Viikonloppuna oli viimeinen rutistus tälle keväälle AMK:ta. Lähipäivät ja tenttisuma on kevään osalta ohi, mutta työharjoittelua on hieman vielä jäljellä sekä muutama isompi harjoitustyö tehtävänä.

Meillä oli lauantaina opiskelijaporukan kesken ns. jakopäivät eli toimme perennoja yms. vaihtoon. Vein jakoon pensastomaatintaimia, syysleimuja, väriminttua sekä mehikasvia. Vaihtarina sain lehtosinilatvaa, vuorenkilpeä, harmaamalvikkia sekä chilin!

Eilen istutellessa perennoja huomasin, että kaivaja on ollut taas tontilla vauhdissa. Nuorempi koirista oli kaivanut kukkapenkistä maata melkein kiinaan asti, sillä seurauksella, että ylös nousi mitä todennäköisemmin pari jalokärhöä sekä väriminttua. Jalokärhöt harmittaa suunnattomasti, sillä ne lukeutuvat suosikki kukkiini. Haluaisin koko pihan täyteen erilaisia kärhöjä!

Viime vuonna ostin omenapuun juurelle valkoisen kärhön (Gladys Picard), mutta tämä samainen kaivaja kalttasi sen. Olinkin lukenut, että kärhöä pitäisi leikata, mutta ehkä hitusen hellävaraisemmin ja vähemmän ronskilla kädellä kuin mitä koiruus oli saanut aikaiseksi. Näyttää siltä, että tämä valkoinen kärhö ei omenapuun juurelta kohoa enää. Meillä on selkeästi pienoinen ristiriita puutarhan hoidon suhteen koiruuden kanssa. Nyt koiruus onkin tehovalvonnassa, jotta kaivaminen sekä yleinen puutarhan tuhoaminen saadaan kuriin.

Ohessa kuva tunnetuimmasta ja tavallisimmasta Jackmaniista muutama kesä sitten. Viime kesän helteet eivät ilmeisestikään olleet kärhöille suosiollisia, sillä kärhöt jäivät todella mataliksi eikä kukintakaan ollut runsas.