Huvittavia tatteja

Kainuun reissumme ajan kissa oli talonvahtina. Kissan hoitaja tosin oli ilmeisesti ruokkinut liian hyvillä ruoilla, sillä kissalta oli jäänyt hommat tekemättä. Hiiri- tai tässä tapauksessa myyrähommat. Takapihallemme oli 10 cm nurmikon lisäksi putkahtanut sinne tänne kontiaisen ikäviä multakekoja!

Maamyyrän kekojen lisäksi pihalle oli putkahtanut, ehkä ihan hitusen mielikuvituksen tiettyyn suuntaan kääntäviä, tatteja. Tatit olivat 5 - 15 cm! Mitähän lie ovat?

 

Ruskaterveiset Kainuusta!

Kahden viikon erästelyloma omalla mökillä on, valitettavasti, tältä erää ohi. Lähtö mökiltä ei kuitenkaan hirveästi kirpaissut, kun tiesi pääsevänsä sinne lähes hetikohta takaisin.

Ruska hehkui sen kaikissa väreissään niin maassa kuin puussakin. Vaan kuulaita pakkasaamuja emme ikäväksemme saaneet ollenkaan. Vain yhtenä aamuna lämpötila oli hitusen nollan yläpuolella, joten likellä käytiin. Säät eivät muutenkaan meitä suosineet. Lähes joka päivä satoi, ainakin osittain. Vain kaksi päivää aurinko jaksoi paistaa yhtäsoittoa.

Mutta eikös se niin ole, että ei ole huonoja keleja on vain huonoja varusteita? Tähän ideaan tukien teimme erästelyreissuja hieman huonommassakin kelissä. Ja mukavaahan se oli liukastella hengenvaarallisen luikkailla pitkospuilla. ;)

Kanalintuja oli tänä vuonna muutaman katovuoden jälkeen taas runsain mitoin. Molemmat noutajamme saivatkin tehdä mukavasti töitä, ja nauttivat olostaan siinä missä me kaksijalkaisetkin.

Kaikkien kanalintujen lisäksi kohtasimme metsässä monen monta muutakin eläintä esim. lapin pöllön, maakotkan, kruunupäisiä hirvaksia, poroja jne. Löysimme myös pariin otteeseen karhun marjaisat kakat sekä näimme jo poromiesten merkkaaman susien syömän poronraadon. Kaikki tämä villi luonto vain n. 1 - 2 km meidän mökiltä! Huh!

Nyt räpsyttelemme kilvan kotona sähkövaloja ja lotraamme vettä suihkussa. Netti pörrää ja telkkari välkkyy. Olemme siis palanneet "sivistyksen" pariin. Vaan sydän kaipaa jonnekin muualle.

Jotain keltaista ja pirteää

Sadepäivän piristykseksi jotakin aurinkoisen keltaista. Pihallamme komeileva nauhus ei lukeudu suosikkeihini. Oikeastaan en pidä kasvin ulkonäöstä ollenkaan. Pidän ainoastaan siitä, että se houkuttelee myöhäiskesällä lukuisia perhosia luokseen. Sekä siitä, että se saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Mielikuvituksissani näen, että pienet sammakot istuksivat nauhuksen isojen lehtien alla sadetta pitämässä... Ehkäpä juuri siksi kutsuinkin, ja kutsun yhä edelleen, nauhusta sammakkokukaksi ennen kuin minulle selvisi kasvin oikea nimi.

Ruokimme viime talvena lintuja lähes pelkästään auringonkukan siemenillä. Linnut kuljettivat siemeniä sinne tänne ja nyt sieltä täältä putkahtaa iloksemme ihastuttavia auringonkukkia.

Punaposkisia pikkutomaatteja

Mmm, ihania herkullisia punaisia tomaatteja on vihdoinkin alkanut putkahtelemaan pensastomaatista. Aika myöhäiselle jäi pelkällä eteläseinustalla ilman kasvihuonetta. Tomaatti olisi valmis tekemään enemmänkin raakileita, jo niiden lukuisten lisäksi mitä siinä on, sillä tomaatti kukkiikin vielä.

Myös chili on hyvässä vauhdissa. Pitäisiköhän siitä tulla punainen vai onko se kypsä jo vihreänä? Sain tomaatin silloin AMK-luokkakavereitteni kanssa pidetyillä "jakopäivillä" enkä tiedä siitä sen enempiä. Chilikin kukkii vielä. Jännittää päästä maistiaisille!

Ukkospäivän iloksi

Taukoamattoman ukkosen jylinän säestämänä kuvailin pihamme syysleimuja samalla toivoen, että moinen ukkosmyräkkä ei ihan päälle tulisi.

Valkoinen syysleimu kasvaa eri paikassa kun punertavat, ja vasta aloittelee kukintaansa.

Elonkierto

Perjantaina käväisin mieheni ja koiruuksiemme kanssa Jokioisissa Elonkierrossa. Suosittelen paikkaa lämpimästi, mikäli maatalousaiheet kiinnostavat.

Vierailumme tarkoituksena oli löytää Elonkierron rikkaruohot. Osana AMK maatilaharjoittelukirjaani on kasvio, joko ihan perinteisesti keräämällä ja kuivaamalla kasvit tai nykypäivän henkeen digikuvaamalla cd:lle. Kovasti veti nostalgisuus puoleensa, mutta kameraa räpsimällä pääsee, niin mitäpä muutakaan, kuin helpommalla.

Digikasviostani puuttui siis vielä kolmen rikkaruohon kuvat. Elonkierrossa rikkakasvit kasvavat plakaatein merkitysti, joten löytyminen ja tunnistaminen on erityisen helppoa. Sainkin kuvattua kaiken tarpeellisen ja digikasvioni on valmis sisältäen kuvat 30 rikkakasvista sekä 10 viljelyskasvista!

Elonkierrosta löytyy myös eläimiä. Kanoja kukkoineen, "tavallisia" lehmiä, kyyttöjä, vuohia, lampaita, hevosia sekä sikoja. Eläinten ja kasvien lisäksi siellä voi myös ihmetellä vanhoja maatalouden koneita.

Eloa kiertäessään heräsi mieleen myös hämmentyneitä ajatuksia. Tiesitkö, että jos Suomen kaikki kesannot otettaisiin käyttöön, niin niillä pystyttäisiin ruokkimaan puolen miljoonaa ihmistä?

Rikkaruohotkin voivat olla niin kauniita!

Silkkiunikko, rikkaruoho myöskin...

Peltopähkämö

Viheliäinen, mutta niin kaunis rikkaruoho "Elämän lanka".

Elonkierron kyyttöjä. Valkoinen on pomo nimeltään Natasha.

Tällä vuohella luulisi maitoa tulevan riittävästi, jos tuotanto on missään suhteessa utareiden kokoon. ;)

Elonkierron lystikkäät possut.

Pohjoisesta etelään

Niin on lomat lusittu ja palattu pohjoisesta etelään parisen viikkoa sitten.

Viiden viikon mökkiloman jälkeen puutarha oli päässyt rehahtamaan... Nurmikon leikkaaja pihalla sentään kävi, mutta rikkaruohot olivat ottaneet vallan kasvimaasta. Sinänsä ihan hyvä, sillä lipstikat ja valkosiput eivät olleet tukehtuneet rikkaruohoihin ja olivat pysyneet mukavan kosteina rikkaruohojen ansiosta. Lehtisalaatti ja tilli olivat kuitenkin tukehtuneet rikkaruohojen sekaan jo aivan alussa tai sitten vanhahkot siemeneni eivät olleet itäneet.

Lipstikka voi hyvin, mutta valkosipulilla on jokin hätänä. Varret lakoontuvat ja ne näyttävät jotenkin kitukasvuisilta... Saas nähdä tuleeko mitään satoa. AMK-projektini taisi juuri tarkentua eli hylätään maatiaisvalkosipuli ja keskitytään lipstikkaan!

Raparperi oli jo lähes korjuu kunnossa lähtiessämme, mutta naapurin emäntä ei ollutkaan hakenut niitä itselleen, vaan ne olivat saaneet kasvaa maassa toooosi isoiksi. Lehdet olivat kuin sateenvarjot! Nyttemmin mummuni on tehnyt raparpereistä maistuvaa mehua, ja uusi kasvusto pukkaa innolla.

Lähtiessämme lomalle omenapuut alkoivat juuri kukkia. Mitä sittemmin tapahtunut, mutta meillä ei ole yhtään raakiletta omenapuissa!?! Onko tämä jokin yleismaailmallinen ilmiö vai onko vika vain meidän omenapuissa?

Sitävastoin pensastomaatissa on jo raakileita ja chilikin näyttäisi aloittavan kukinnan. Nyt jännätään ehtivätkö ne Suomen lyhyessä suvessa ilman kasvihuonetta tuottaa kypsää satoa. Jonakin vuonna sain muutaman punaisen tomaatin popsaista suoraan puskasta, mutta osan joutui punastuttamaan ruokakomeron pimennossa.

Puutarhassa tällä hetkellä lukuisten amppeli- ja ruukkukesäkukkien lisäksi kukkivat liljat, väriminttu, harmaamalvikki (hurmaava!), kuunliljat yms. yms.

Chili kukkinee ihan kohta ja pensastomaatissa on sormenpään kokoisia raakileita.

Komea sinipyrstöinen sudenkorento vierailulla.