Maatiaisprojekti päättynyt

Ihana, käytännönläheinen AMK maatiaiskurssiprojektini on päättynyt. Työ on toimitettu kirjallisena sekä esitetty verkossa kanssa opiskelijoille. Opettaja kysyi luvan lähettää maatiaiset ry:hyn esitykseni ja materiaalini!
Kasvatin projektiin siis maatiaiset ry:stä tilaamiani lipstikan siemeniä. Toisena vaihtoehtona pidin samasta paikasta tilaamiani valkosipulin kynsiä (Ristijärven vanha kanta), mutta heti tainten maahan istuttamisen jälkeen pystyi sanomaan, että jotain on pahasti kasvamisen kannalta pielessä. Lipstikka sen sijaan hitaan alkuun lähdön jälkeen porskutti oikein hyvin.

Sain lipstikan kasvatuksessa tuta myös niiden tuholaisista, sillä elokuun puolenvälin tienoilla niihin ilmestyi jotakin öttiäisiä. Liekö luteita. Ne käpristivät ja ruskettivat lipstikoiden lehtiä.

Eilen käytin ensimmäistä kertaa lipstikkaa ruoan laitossa. Tein hirvikeittoa, johon lihaliemen sijaan laitoin lipstikkaa. Ensin tuntui, että eihän pienestä lehtivarresta mitään makua irtoa, mutta kun lehtivarsi oli kiehunut keitossa pehmeäksi alkoi maku levitä keittoon. Maku alkoi tuntua hieman pistävältä, joten otin lehdet pois ja pehmensin keittoa hieman soijalla. Tuli oikein hyvä hirvisoppa! Tästä edes taidan käyttää keitoissa aina tätä "köyhän miehen lihalientä".

Lipstikan tuholainen.

Huvittavia tatteja

Kainuun reissumme ajan kissa oli talonvahtina. Kissan hoitaja tosin oli ilmeisesti ruokkinut liian hyvillä ruoilla, sillä kissalta oli jäänyt hommat tekemättä. Hiiri- tai tässä tapauksessa myyrähommat. Takapihallemme oli 10 cm nurmikon lisäksi putkahtanut sinne tänne kontiaisen ikäviä multakekoja!

Maamyyrän kekojen lisäksi pihalle oli putkahtanut, ehkä ihan hitusen mielikuvituksen tiettyyn suuntaan kääntäviä, tatteja. Tatit olivat 5 - 15 cm! Mitähän lie ovat?

 

Ruskaterveiset Kainuusta!

Kahden viikon erästelyloma omalla mökillä on, valitettavasti, tältä erää ohi. Lähtö mökiltä ei kuitenkaan hirveästi kirpaissut, kun tiesi pääsevänsä sinne lähes hetikohta takaisin.

Ruska hehkui sen kaikissa väreissään niin maassa kuin puussakin. Vaan kuulaita pakkasaamuja emme ikäväksemme saaneet ollenkaan. Vain yhtenä aamuna lämpötila oli hitusen nollan yläpuolella, joten likellä käytiin. Säät eivät muutenkaan meitä suosineet. Lähes joka päivä satoi, ainakin osittain. Vain kaksi päivää aurinko jaksoi paistaa yhtäsoittoa.

Mutta eikös se niin ole, että ei ole huonoja keleja on vain huonoja varusteita? Tähän ideaan tukien teimme erästelyreissuja hieman huonommassakin kelissä. Ja mukavaahan se oli liukastella hengenvaarallisen luikkailla pitkospuilla. ;)

Kanalintuja oli tänä vuonna muutaman katovuoden jälkeen taas runsain mitoin. Molemmat noutajamme saivatkin tehdä mukavasti töitä, ja nauttivat olostaan siinä missä me kaksijalkaisetkin.

Kaikkien kanalintujen lisäksi kohtasimme metsässä monen monta muutakin eläintä esim. lapin pöllön, maakotkan, kruunupäisiä hirvaksia, poroja jne. Löysimme myös pariin otteeseen karhun marjaisat kakat sekä näimme jo poromiesten merkkaaman susien syömän poronraadon. Kaikki tämä villi luonto vain n. 1 - 2 km meidän mökiltä! Huh!

Nyt räpsyttelemme kilvan kotona sähkövaloja ja lotraamme vettä suihkussa. Netti pörrää ja telkkari välkkyy. Olemme siis palanneet "sivistyksen" pariin. Vaan sydän kaipaa jonnekin muualle.

Jotain keltaista ja pirteää

Sadepäivän piristykseksi jotakin aurinkoisen keltaista. Pihallamme komeileva nauhus ei lukeudu suosikkeihini. Oikeastaan en pidä kasvin ulkonäöstä ollenkaan. Pidän ainoastaan siitä, että se houkuttelee myöhäiskesällä lukuisia perhosia luokseen. Sekä siitä, että se saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Mielikuvituksissani näen, että pienet sammakot istuksivat nauhuksen isojen lehtien alla sadetta pitämässä... Ehkäpä juuri siksi kutsuinkin, ja kutsun yhä edelleen, nauhusta sammakkokukaksi ennen kuin minulle selvisi kasvin oikea nimi.

Ruokimme viime talvena lintuja lähes pelkästään auringonkukan siemenillä. Linnut kuljettivat siemeniä sinne tänne ja nyt sieltä täältä putkahtaa iloksemme ihastuttavia auringonkukkia.