Elämässä pitää olla jotain mitä odottaa...

... no nyt on! Olen niin innoissani etten housuissani meinaa pysyä!

Kauan haaveilemamme kesäprojekti Kainuun mökillämme käynnistyy tulevana kesänä. Siitä lisää projektin omassa blogissa "Lantto niitty".

Olisipa jo kesä!

Niittykukka kesältä 2010. Tunnistaako ketään mikä kasvi mahtaa olla kyseessä?

"Veden seisauttaja"

Kiertelimme aurinkoisen pakkaspäivän innoittamana muutamat paikkakunnat kosket. Myllykoskella opin seisauttamaan veden kameran säädöillä! Yllä olevassa kuvassa koski automaattisäädöillä kuvattuna ja alla käsisäädöillä. Vesi näyttää alemmassa kuvassa ihanan pehmeältä!

Koskien kuvailun lisäksi ihailimme neljän koskikaran puuhailua suvanteessa. Bongailimme myös kotipihalla lintuja osallistuen näin BirdLifen pihabongaus -tapahtumaan. Kotipihalla näyttäytyi tali- ja sinitiaisten lisäksi muutama harakka sekä närhiä.

Kutoo pientä sukkaa...

No nyt menee pahasti ohi puutarha- tai luontoaiheen, mutta tarvitaanhan villasukkia luonnossa liikkuessa. Ja tällä puutarhurilla on lähes aina villasukat jalassa. Ohut aasinsilta siis, mutta olen innostunut kutomaan villasukkia.

Muutama vuosi sitten yritin jo innostua asiasta, mutta kantapää tuotti sen verran vaikeuksia, että toinen sukka ei valmistunut ikinä. Koit kirjaimellisesti söivät sukat ennen kuin sain ne valmiiksi...

Kuvassa meidän 7-vuotias vanha herra höpsöttelee kiikuttamalla isännälle joululahjaksi kutomiani sukkia ympäri taloa. Kudoin myös mökkinaapurillemme joululahjayllätykseksi sukat.

Nyt olen kutonut pienempiä sukkia. Nuo "tyttöjen väriset" ajattelin antaa isännän siskon tytölle ystävänpäivälahjaksi, mutta "poikien väriset" on vielä toistaiseksi vailla uutta kotia. Todennäköisesti menevät siskoni pojalle.

Kutomisinto olisi nyt päällä, mutta pitäisi keksiä jotakin muuta kuin sukkia. Ehkäpä seuraavaksi kintaat tai pipo! Vielä kun olisi oikeaa lampaanvillaa mistä kutoa...

Sydäntalvi

Aurinkoisen ja kipakan pakkaspäivän (-13 astetta) puutarhakuvia:

Auringonkukka on sonnustautunut lumiseen piispanlakkiin.

Talitintit lauloivat kilpaa ti-ti-tyy kuin keväällä ikään. Liekö katselivat pihamme pönttöjä jo "sillä silmällä".

Vanhempi koiramme juhlii tänään 7-vuotis syntymäpäiväänsä. Tässä kuvassa nuoremman, ensi kuussa 2-vuotta täyttävän, koiruutemme kuuraiset partakarvat.

Vaikka linnut lauloivat kaihoisasti keväästä viestien, niin saattaa mennä "pieni hetki" ennen kuin pääsemme aamukahveja patiolle nautiskelemaan.

Kööpenhaminalainen

Jokivarren sulassa on pullasorsia sankka joukko. Kävimme niitä hiihtolenkin lomassa 5 vuotiaan kummityttömme kanssa syöttämässä.

Sorsat lensivät innoissaan katsomaan mitä on tarjolla.

Näyttipä jokivarressa talvehtivan myös yksinäinen telkkä.

Kuvassa keskellä etualalla valkorintainen heinäsorsa. Värimuunnos eli kööpenhaminalainen. Näyttääpä telkkäkin kuikuilevan takavasemmalla.

Kummityttö kysyi mitä sorsat juo. Kuvasta päätellen vettä.

Järvi on jäässä, mutta joessa voi pulikoida, ken tarkenee.

Sillan jälkeen kuohuvat kosket.

Täydellinen lumihiutale

Avasimme eilen pilkkikauden heikkoja jäitä uhmaten. Emme uskaltaneet rannasta kuitenkaan kovin kauas, jottei reissu muutu uima keikaksi... Sen verran jäätä oli kuitenkin, että koirien uskalsimme antaa juoksennella jäällä vapaasti. Niillä olikin hauskaa jäällä telmiessään.

Isäntä kiskoi lammesta kovasti pikkuahvenia ja minä näytin "hapanta naamaa", sillä kukaan ei ole niin kateellinen kuin kalamies. ;) Kohta olin kuitenkin pelkkää hymyä, kun pieneen värikoukkuuni jysäytti iso lähes 200 g ahven. Meillä oli siis kissalle tuliaisena muutama raita paita.

Jäällä rupesi leijailemaan toinen toistaan kauniimpia lumihiutaleita. Kuvassa kiintaallani ikuistettuna yksi, iso ja täydellisen kaunis hiutale.

Suunnittelimme tälle päivälle hiihtolenkkiä järven jäälle koirien kanssa, mutta saa tulla reilusti yli 10 asteen pakkasia, jotta jää lumipeitteen alla paksunee niin, että sinne uskaltaa mennä. Tyytynemme siis hiihtolenkkiin lähimetsän hiihtoladuilla ilman koiria.

Kaamos ohi

Kaamosaika päättyi virallisesti eilen, kun Inarissakin aurinko näyttäytyi sitten marraskuun jopa vajaan tunnin ajan! Vaan nopeastipa, kukon harppauksin, kevättä kohti mennään, sillä tänään aurinko näyttäytyi jo puolentoista tunnin ajan.

Pilkistipä aurinko tänään täällä etelässäkin, kun sankka pilviverho vihdoin ja viimein rakoili.

Ah, minä oikein tunnen kuinka "kaamosmasennus" astuu syrjään auringonsäteiden saattelemana pirteämmän minän tieltä! ;)

Isännällä on tänään syntymäpäivä. Ajattelin ilostuttaa hänen päiväänsä lahjojen lisäksi (toivottavasti) herkullisella voileipäkakulla. Se jos mikä piristää myös!

Hiihtoladun varrella

Vihdoinkin on niin paljon lunta, että viikonloppuna sai hiihtokauden korkattua. Eilen oli mitä mahtavin keli suksia. Reilu - 10 astetta pakkasta ja latu luisti!

Parhaillaan satelee lisää lunta. Puut alkavat olla tykyssä kuin pohjoisessa ikään.

Ruokailija

Olenkin odotellut, koska orava ilmaantuu lintulaudalle ruokailemaan. Tänä aamuna oli suureksi yllätykseksi kunnon pakkanen (-14 astetta). Ilmeisesti pakkanen ajoi oravan helpolle aterialle.

Nyt kun pihapihlajamme on poissa, oravalla on vaarallisempi reitti lintulaudalle. Ennen se pääsi metsästä suoraan meidän mäntyyn, männystä leikkimökin katon poikki pihlajaan. Pihlajasta se pomppasi meidän pihakeinuun ja vilisti keinun päälilautoja pitkin syreenipuskaan. Sieltä vasta se joutui ottamaan maassa pari isoa loikkaa ja hops, oltiinkin jo lintulaudalla. Nyt orava näytti skippaavan syreenipuskan sekä pihakeinun ja suoksi suoraan lintulaudalta maata pitkin mäntyyn. Kunhan meidän kissa ei vaan nappaa sitä...

Harmikseni kamerassani ei ole riittävää zoomia, joten kuvat ovat suhruiset.