"Tapani tulette tuntemaan"

Ei kuura jaksanut pysyä jouluun, vaan aattona satoi vettä ja oli + 4 astetta lämmintä. Naapuri lähetti kuvan mökkimme pihalta. Siellä olisi ollut tällaista tarjolla:

Sateesta huolimatta jouluaatto ja poutainen joulupäivä sujuivat mukavan rauhallisesti. Tapanina joulu laittoikin ranttaliksi. Ruotsissa ja Norjassa Dagmariksi ristitty myrsky riehui repien talojen kattoja ja kaaten puita.

Meillä ei ole pihalla kuin kolme isoa puuta (koivu, mänty ja pihlaja). Tai oli sillä pihlaja päätti Tapanin riepottelemana kaatua juurineen leikkimökin päälle särkien mökin katon. Olimme arponeet pihlajan kaatamista jo pari vuotta ja päättäneet kaataa sen ensi keväänä...

Kaikkien uutisoitujen onnettomuuksien sumassa meidän leikkimökin katon särkyminen tuntuu pieneltä vaivalta. Esimerkiksi siskoni pihalta oli kaatunut useita isoja puita heidän kodin katon päälle rikkoen katon ja jättäen sähkölangan roikkumaan vaarallisesti lähes maanrajaan.

Rauhaisaa joulun aikaa

Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika.

Kirje joulupukille

Eilen ja tänään on ollut upea ilma! Jopa ihmeellinen valoilmiö on kirkastuttanut päivää parin tunnin ajan. Ohessa poimintoja tämän päiväiseltä metsälenkiltä koirien kanssa.

Aivan kuin ilotulitusraketti.

Talven törröttäjä.

Ehtiiköhän vielä kirjoittamaan pukille? Toivon, että tämä pienikin kuura pysyisi maassa joulunpyhät tai edes jouluaaton.

Dreaming of the white Christmas

Oheinen kuva on vuodelta 2008. Ensimmäinen joulu omalla mökillä (ostimme paikan lokakuussa 2008). Silloin etelässä oli musta joulu, joten tämä valkoisuus nousi arvoon arvaamattomaan.

Pari viime vuotta on olleet etelässäkin onneksi valkoisia joulun osalta. Tänä vuonna taitaa valitettavasti käydä toisin.

Minusta joulu on vuoden ihanin juhla juuri sen tunnelmallisuuden ja rauhallisuuden vuoksi. Olen myös talvi-ihminen, mutta vain ja ainoastaan kunnon talven. Talvella pitää olla lunta, mieluummin paljon, ja pakkasta silleen sopivasti.

Sopivalla pakkasella lumi rouskuu kivasti kengän alla ja tuhannet tähdet kimmeltävät hangen pinnalla. Nenän päätä kipristää ja posket ovat punaiset. On valoisaa, puhdasta ja kaunista. Koirien yhteensä kahdeksassa tassussa ei kantaudu lenkin päätteeksi rapaa sisälle. Lattioille ei myöskään ilmesty kuraisia kissan tassun jälkiä.

Ajattele, jos tämä kaikki vesi tai edes puolet siitä olisi satanut lumena! ;)

Vihreä joulu?

Aika tavalla saa tällä hetkellä ponnistella joulutunnelmaan pääsemiseksi. Ei millään pysty käsittämään, että jouluun on vain viisi yötä. Lumi on tullut ja mennyt useaankin otteeseen. Viikonloppuna lumi taas valitettavasti vaihteeksi meni eikä sitä ole sen koomin tullut. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä etelässä on vihreä joulu parin vuoden tauon jälkeen. Tekisi mieli hypätä autoon ja huristaa Kainuuseen mökillemme nauttimaan valkoisesta joulusta siitä haaveilemisen sijaan.

Viikonloppuna kävimme joulumarkkinoilla. Vesisateessa. Ei auttaneet siis markkinatkaan joulufiiliksen nostattamisessa. Kotiin ostin markkinoilta ison valkoisen joulutähden. Laittelin myös viikonloppuna ikkunoihin jouluvaloja. Etupihan tuijiin en ole vielä(kään) laittanut valoja. Tuntuu epämukavalta laittaa niitä sateeseen likoamaan...

Valkoinen joulutähti nostatti mieliin muutaman vuoden takaisen Madeiran matkamme uutena vuotena. Siellä joulutähdet kukkivat komeina yli kahden metrin pensaina!

Kuurankukkia

Aloitimme viime viikolla lintujen ruokinnan: auringonkukansiemeniä lintulaudalle. Tänä vuonna 25 kg auringonkukansiemen pussilla on kylmässä varastossa käynyt rosvo. Siemenvaras on rouskuttanut siemenpussin pohjaan pikkuruisen reiän ja pistellyt hyvällä ruokahalulla auringonkukansiemeniä parempiin suihin.

Pelkäämpä, että ruokavarkaudet saavat loppua lyhyeen. Pientä ruokavarasta odottaneekin seuraavalla kerralla vaarallinen yllätys eli napsahtava hiirenloukku. Talon kissa ilmeisesti laiskottelee tarjoillun ruoan äärellä eikä tee hiirikissan tehtäviään.

Linturuokinnalla valmistaudutaan siis talven tuloon, mutta lumi se vaan antaa odotuttaa itseään. Tämän aamun pikkupakkanen lauhtui jälleen päivän saatossa eikä lumesta ole tietoakaan. Maa on kuitenkin ihanasti kuurassa ja ensilumen sijasta on jo muutamina aamuina saanut ihastella kuurankukkia.

Jalokärhö jaksaa vielä ponnistaa...

Lammaspäivä

Eläimelliseksi muuttunut elo, sillä eilen olin ProAgrian lammaspäivillä, joiden teemana oli investoinnit ja rakentaminen sekä lopuksi pääsimme tilavierailulle. Antoisa tilaisuus; pää pursuaa ideoita, ajatuksia ja kysymyksiä.

Tässä muutama kuva vieraillun tilan texel-rotuisista lampaista Somerolla.

Vanha kivinavetta ja vuoden ikäiset lampaat.

Uusi, äskettäin valmistunut lampola. Kaikenkaikkiaan lampaita taisi olla yhteensä tilalla n. 250.

Messu eläimiä

Isänpäivä sunnuntaina käväsimme Helsingissä Metsämessuilla. Samalla siellä oli myös OutletExpo-, Kädentaito-, ELMA- sekä Lemmikkimessut. Otimmekin siskoni tytön eli kummityttömme (5 v.) mukaan ihmettelemään mm. seuraavia eläimiä:

Messuilta löytyi possua, pässiä, pupua ja ponia.

Löytyi myös maatiaisrotuja esim. kyyttöjä, länsi-Suomen karjaa, suomen lampaita sekä kuvissakin näkyvät maatiaiskanat (alhon kanta) sekä lapin lehmä.

Omituisia otuksia: mammuttiaasi sekä sonni, jolla oli melko mellevä varustus. Jasmin ihmetteli mitä sonnin alla roikkuu. Mieheni päätti lisätä tytön sanavarastoa ilmoittamalla ykskantaan, että ne on pallit!

Lemmikki-puolella oli lisää omituisia otuksia mm. parta-agamoita, käärmeitä yms.

Löytyi myös ilmiselvä erään operaattorin mainoksissa esiintyvä "Laamanator". Oikeasti nämä taitavat olla alpakoita, mutta melkoisen pelottava irvistelijä kuitenkin!

Suppiksia!

Komeita suppilovahveroita löytyy vielä metsästä pilvin pimein. Eikä ihme sillä onhan kasvukausikin ollut erittäin suotuisa ja pitkä. Juuri iltapäivälehdet julistivat, että on lämpimin syksy 50 vuoteen.

Olenkin koiruuksien ja mieheni kanssa käynyt melko ahkerasti sienessä. Itse en ole mikään sienien ystävä, mutta niiden kerääminen on jotenkin terapeuttista. Mieheni käyttää sieniä ruoanlaitossa ja välillä "salaa" niitä minullekin tarjoaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että suppilovahveroita syö pienissä määrin melko mielellään...

Tänä vuonna meillä on ainakin sieniä, mitä käyttää. Purkkirivi on kasvanut syksyn mittaan vielä kolmella purkilla, ja vielä on kuivamassa lisää. Tänään sunnuntaipäivän suunnitelmissa on lähteä keräämään vielä lisää suppilovahveroita, isoja sellaisia.

Ajattelin tänä vuonna purkittaa kuivattuja suppilovahveroita myös joululahjoiksi. Ohessa kuva parista tuliaisiksi viedystä suppispurkista.

"Huikea" valkosipulisato

Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo, että maatiaisvalkosipulini eivät oikein ottaneet kasvaakseen. Maatiaiset ry:stä tilaamani sipulin kynnet lähtivät kyllä komeasti itämään purkeissa, mutta heti kasvimaalle istuttamisen jälkeen näki, että nyt homma on jotenkin vinksallaan. Liekö taimet kasvoivat liian pitkiksi tai sitten kuitenkin istutin ne liian pintaan (n. 10 cm syvyyteen).

Taimet nuokkuivat koko kesän epämääräisen honteloina. Vain yksi taimi jaksoi kasvaa terhakkaana pää pystyssä ja jopa kukki. Tästä samaisesta taimesta sain ainoan satonikin, yksi valkosipuli!

Sato maistui sitäkin herkullisemmalle valkosipulipuristimen läpi likistettynä paahdetun ruisleivän päällä kera Oivariinin. Liekö herkullisuutta osaltaan lisännyt tieto, että tätä herkkua ei juuri nyt saa lisää.

En aio kuitenkaan lannistua, vaan aikeissani on istuttaa samaista valkosipulia mökillemme. Luulisi siellä, lähellä alkuperäkuntaansa, Kainuun Ristijärveltä kotoisin olevan valkosipulin aivan villiintyvän. Jään mielenkiinnolla odottamaan ensi syksyä...

Maatiaisprojekti päättynyt

Ihana, käytännönläheinen AMK maatiaiskurssiprojektini on päättynyt. Työ on toimitettu kirjallisena sekä esitetty verkossa kanssa opiskelijoille. Opettaja kysyi luvan lähettää maatiaiset ry:hyn esitykseni ja materiaalini!
Kasvatin projektiin siis maatiaiset ry:stä tilaamiani lipstikan siemeniä. Toisena vaihtoehtona pidin samasta paikasta tilaamiani valkosipulin kynsiä (Ristijärven vanha kanta), mutta heti tainten maahan istuttamisen jälkeen pystyi sanomaan, että jotain on pahasti kasvamisen kannalta pielessä. Lipstikka sen sijaan hitaan alkuun lähdön jälkeen porskutti oikein hyvin.

Sain lipstikan kasvatuksessa tuta myös niiden tuholaisista, sillä elokuun puolenvälin tienoilla niihin ilmestyi jotakin öttiäisiä. Liekö luteita. Ne käpristivät ja ruskettivat lipstikoiden lehtiä.

Eilen käytin ensimmäistä kertaa lipstikkaa ruoan laitossa. Tein hirvikeittoa, johon lihaliemen sijaan laitoin lipstikkaa. Ensin tuntui, että eihän pienestä lehtivarresta mitään makua irtoa, mutta kun lehtivarsi oli kiehunut keitossa pehmeäksi alkoi maku levitä keittoon. Maku alkoi tuntua hieman pistävältä, joten otin lehdet pois ja pehmensin keittoa hieman soijalla. Tuli oikein hyvä hirvisoppa! Tästä edes taidan käyttää keitoissa aina tätä "köyhän miehen lihalientä".

Lipstikan tuholainen.

Huvittavia tatteja

Kainuun reissumme ajan kissa oli talonvahtina. Kissan hoitaja tosin oli ilmeisesti ruokkinut liian hyvillä ruoilla, sillä kissalta oli jäänyt hommat tekemättä. Hiiri- tai tässä tapauksessa myyrähommat. Takapihallemme oli 10 cm nurmikon lisäksi putkahtanut sinne tänne kontiaisen ikäviä multakekoja!

Maamyyrän kekojen lisäksi pihalle oli putkahtanut, ehkä ihan hitusen mielikuvituksen tiettyyn suuntaan kääntäviä, tatteja. Tatit olivat 5 - 15 cm! Mitähän lie ovat?

 

Ruskaterveiset Kainuusta!

Kahden viikon erästelyloma omalla mökillä on, valitettavasti, tältä erää ohi. Lähtö mökiltä ei kuitenkaan hirveästi kirpaissut, kun tiesi pääsevänsä sinne lähes hetikohta takaisin.

Ruska hehkui sen kaikissa väreissään niin maassa kuin puussakin. Vaan kuulaita pakkasaamuja emme ikäväksemme saaneet ollenkaan. Vain yhtenä aamuna lämpötila oli hitusen nollan yläpuolella, joten likellä käytiin. Säät eivät muutenkaan meitä suosineet. Lähes joka päivä satoi, ainakin osittain. Vain kaksi päivää aurinko jaksoi paistaa yhtäsoittoa.

Mutta eikös se niin ole, että ei ole huonoja keleja on vain huonoja varusteita? Tähän ideaan tukien teimme erästelyreissuja hieman huonommassakin kelissä. Ja mukavaahan se oli liukastella hengenvaarallisen luikkailla pitkospuilla. ;)

Kanalintuja oli tänä vuonna muutaman katovuoden jälkeen taas runsain mitoin. Molemmat noutajamme saivatkin tehdä mukavasti töitä, ja nauttivat olostaan siinä missä me kaksijalkaisetkin.

Kaikkien kanalintujen lisäksi kohtasimme metsässä monen monta muutakin eläintä esim. lapin pöllön, maakotkan, kruunupäisiä hirvaksia, poroja jne. Löysimme myös pariin otteeseen karhun marjaisat kakat sekä näimme jo poromiesten merkkaaman susien syömän poronraadon. Kaikki tämä villi luonto vain n. 1 - 2 km meidän mökiltä! Huh!

Nyt räpsyttelemme kilvan kotona sähkövaloja ja lotraamme vettä suihkussa. Netti pörrää ja telkkari välkkyy. Olemme siis palanneet "sivistyksen" pariin. Vaan sydän kaipaa jonnekin muualle.

Jotain keltaista ja pirteää

Sadepäivän piristykseksi jotakin aurinkoisen keltaista. Pihallamme komeileva nauhus ei lukeudu suosikkeihini. Oikeastaan en pidä kasvin ulkonäöstä ollenkaan. Pidän ainoastaan siitä, että se houkuttelee myöhäiskesällä lukuisia perhosia luokseen. Sekä siitä, että se saa mielikuvitukseni laukkaamaan. Mielikuvituksissani näen, että pienet sammakot istuksivat nauhuksen isojen lehtien alla sadetta pitämässä... Ehkäpä juuri siksi kutsuinkin, ja kutsun yhä edelleen, nauhusta sammakkokukaksi ennen kuin minulle selvisi kasvin oikea nimi.

Ruokimme viime talvena lintuja lähes pelkästään auringonkukan siemenillä. Linnut kuljettivat siemeniä sinne tänne ja nyt sieltä täältä putkahtaa iloksemme ihastuttavia auringonkukkia.

Punaposkisia pikkutomaatteja

Mmm, ihania herkullisia punaisia tomaatteja on vihdoinkin alkanut putkahtelemaan pensastomaatista. Aika myöhäiselle jäi pelkällä eteläseinustalla ilman kasvihuonetta. Tomaatti olisi valmis tekemään enemmänkin raakileita, jo niiden lukuisten lisäksi mitä siinä on, sillä tomaatti kukkiikin vielä.

Myös chili on hyvässä vauhdissa. Pitäisiköhän siitä tulla punainen vai onko se kypsä jo vihreänä? Sain tomaatin silloin AMK-luokkakavereitteni kanssa pidetyillä "jakopäivillä" enkä tiedä siitä sen enempiä. Chilikin kukkii vielä. Jännittää päästä maistiaisille!

Ukkospäivän iloksi

Taukoamattoman ukkosen jylinän säestämänä kuvailin pihamme syysleimuja samalla toivoen, että moinen ukkosmyräkkä ei ihan päälle tulisi.

Valkoinen syysleimu kasvaa eri paikassa kun punertavat, ja vasta aloittelee kukintaansa.

Elonkierto

Perjantaina käväisin mieheni ja koiruuksiemme kanssa Jokioisissa Elonkierrossa. Suosittelen paikkaa lämpimästi, mikäli maatalousaiheet kiinnostavat.

Vierailumme tarkoituksena oli löytää Elonkierron rikkaruohot. Osana AMK maatilaharjoittelukirjaani on kasvio, joko ihan perinteisesti keräämällä ja kuivaamalla kasvit tai nykypäivän henkeen digikuvaamalla cd:lle. Kovasti veti nostalgisuus puoleensa, mutta kameraa räpsimällä pääsee, niin mitäpä muutakaan, kuin helpommalla.

Digikasviostani puuttui siis vielä kolmen rikkaruohon kuvat. Elonkierrossa rikkakasvit kasvavat plakaatein merkitysti, joten löytyminen ja tunnistaminen on erityisen helppoa. Sainkin kuvattua kaiken tarpeellisen ja digikasvioni on valmis sisältäen kuvat 30 rikkakasvista sekä 10 viljelyskasvista!

Elonkierrosta löytyy myös eläimiä. Kanoja kukkoineen, "tavallisia" lehmiä, kyyttöjä, vuohia, lampaita, hevosia sekä sikoja. Eläinten ja kasvien lisäksi siellä voi myös ihmetellä vanhoja maatalouden koneita.

Eloa kiertäessään heräsi mieleen myös hämmentyneitä ajatuksia. Tiesitkö, että jos Suomen kaikki kesannot otettaisiin käyttöön, niin niillä pystyttäisiin ruokkimaan puolen miljoonaa ihmistä?

Rikkaruohotkin voivat olla niin kauniita!

Silkkiunikko, rikkaruoho myöskin...

Peltopähkämö

Viheliäinen, mutta niin kaunis rikkaruoho "Elämän lanka".

Elonkierron kyyttöjä. Valkoinen on pomo nimeltään Natasha.

Tällä vuohella luulisi maitoa tulevan riittävästi, jos tuotanto on missään suhteessa utareiden kokoon. ;)

Elonkierron lystikkäät possut.

Pohjoisesta etelään

Niin on lomat lusittu ja palattu pohjoisesta etelään parisen viikkoa sitten.

Viiden viikon mökkiloman jälkeen puutarha oli päässyt rehahtamaan... Nurmikon leikkaaja pihalla sentään kävi, mutta rikkaruohot olivat ottaneet vallan kasvimaasta. Sinänsä ihan hyvä, sillä lipstikat ja valkosiput eivät olleet tukehtuneet rikkaruohoihin ja olivat pysyneet mukavan kosteina rikkaruohojen ansiosta. Lehtisalaatti ja tilli olivat kuitenkin tukehtuneet rikkaruohojen sekaan jo aivan alussa tai sitten vanhahkot siemeneni eivät olleet itäneet.

Lipstikka voi hyvin, mutta valkosipulilla on jokin hätänä. Varret lakoontuvat ja ne näyttävät jotenkin kitukasvuisilta... Saas nähdä tuleeko mitään satoa. AMK-projektini taisi juuri tarkentua eli hylätään maatiaisvalkosipuli ja keskitytään lipstikkaan!

Raparperi oli jo lähes korjuu kunnossa lähtiessämme, mutta naapurin emäntä ei ollutkaan hakenut niitä itselleen, vaan ne olivat saaneet kasvaa maassa toooosi isoiksi. Lehdet olivat kuin sateenvarjot! Nyttemmin mummuni on tehnyt raparpereistä maistuvaa mehua, ja uusi kasvusto pukkaa innolla.

Lähtiessämme lomalle omenapuut alkoivat juuri kukkia. Mitä sittemmin tapahtunut, mutta meillä ei ole yhtään raakiletta omenapuissa!?! Onko tämä jokin yleismaailmallinen ilmiö vai onko vika vain meidän omenapuissa?

Sitävastoin pensastomaatissa on jo raakileita ja chilikin näyttäisi aloittavan kukinnan. Nyt jännätään ehtivätkö ne Suomen lyhyessä suvessa ilman kasvihuonetta tuottaa kypsää satoa. Jonakin vuonna sain muutaman punaisen tomaatin popsaista suoraan puskasta, mutta osan joutui punastuttamaan ruokakomeron pimennossa.

Puutarhassa tällä hetkellä lukuisten amppeli- ja ruukkukesäkukkien lisäksi kukkivat liljat, väriminttu, harmaamalvikki (hurmaava!), kuunliljat yms. yms.

Chili kukkinee ihan kohta ja pensastomaatissa on sormenpään kokoisia raakileita.

Komea sinipyrstöinen sudenkorento vierailulla.

Sieppo sieppasi itelleen Eukon

Pihamäntyymme ilmestyy aina vapun tienoilla kirjosieppo. Sieppo ei tuottanut pettymystä tänäkään vuonna, vaan ilmestyi uskollisesti pihamaallemme.

Eukon Sieppo sai houkuteltua itselleen kuitenkin vasta 11.5. En aikaisemmin olekaan kirjosiepon kosiopuuhia päässyt todistamaan, mutta tänä keväänä sain seurata kosiskelua aivan aitiopaikoilta. Melkoinen kauniit ja rohkeat -esitys oli käynnissä, koska Eukko meinasi välissä jo lähteä toisen kosijan matkaan. Kävi ilmeisesti vain toteamassa, että kilpakosijan asumus oli vielä kehnompi.

Chirp, chirp, chirpy-chirpy-cheep-cheep Sieppo laulaa livertää yrittäen sinnikkäästi houkutella Eukkoa pesintään. Eukko käykin kurkistamassa pesään, mutta leikkii vaikeasti saatavaa ja jättää Siepon pönttöön ihan yksinään.

Sieppo parka voivotteli hetken viehätysvoiman puutettaan pöntön suulla, mutta ei vähästä lannistunut, vaan aloitti uuden lurittelun.

Naaras kappasi koivusta tuohta nokkaansa ikäänkuin tuodakseen kapioita taloon.

Pesäpönttö Sieppoineen oli hyväksytty! Kapiot nokassa Eukko sukelsi Siepon kanssa pesintäpuuhiin.

Happily ever after tai ainakin tämän kesän!

Tämän kuvasarjan myötä vetäydyn kesälaitumille Kainuun korpeen omalle metsämökille. Hieman surettaa, etten pääse seuraamaan pihamaamme kesän edistymistä, sillä kesä on jo piiiiitkällä, kun tulemme takaisin. Pihamaa jää talonvahdin hellään huomaan. Blogissa siis tauko, mutta kuulemisiin, kun olen takaisin etelässä.

P.S Omenapuu kukkii jo!