Sieppo sieppasi itelleen Eukon

Pihamäntyymme ilmestyy aina vapun tienoilla kirjosieppo. Sieppo ei tuottanut pettymystä tänäkään vuonna, vaan ilmestyi uskollisesti pihamaallemme.

Eukon Sieppo sai houkuteltua itselleen kuitenkin vasta 11.5. En aikaisemmin olekaan kirjosiepon kosiopuuhia päässyt todistamaan, mutta tänä keväänä sain seurata kosiskelua aivan aitiopaikoilta. Melkoinen kauniit ja rohkeat -esitys oli käynnissä, koska Eukko meinasi välissä jo lähteä toisen kosijan matkaan. Kävi ilmeisesti vain toteamassa, että kilpakosijan asumus oli vielä kehnompi.

Chirp, chirp, chirpy-chirpy-cheep-cheep Sieppo laulaa livertää yrittäen sinnikkäästi houkutella Eukkoa pesintään. Eukko käykin kurkistamassa pesään, mutta leikkii vaikeasti saatavaa ja jättää Siepon pönttöön ihan yksinään.

Sieppo parka voivotteli hetken viehätysvoiman puutettaan pöntön suulla, mutta ei vähästä lannistunut, vaan aloitti uuden lurittelun.

Naaras kappasi koivusta tuohta nokkaansa ikäänkuin tuodakseen kapioita taloon.

Pesäpönttö Sieppoineen oli hyväksytty! Kapiot nokassa Eukko sukelsi Siepon kanssa pesintäpuuhiin.

Happily ever after tai ainakin tämän kesän!

Tämän kuvasarjan myötä vetäydyn kesälaitumille Kainuun korpeen omalle metsämökille. Hieman surettaa, etten pääse seuraamaan pihamaamme kesän edistymistä, sillä kesä on jo piiiiitkällä, kun tulemme takaisin. Pihamaa jää talonvahdin hellään huomaan. Blogissa siis tauko, mutta kuulemisiin, kun olen takaisin etelässä.

P.S Omenapuu kukkii jo!

Puutarhassa nyt

Pikkusydämen kanssa kilpaa kukkivat lemmikit ja kullerot. Lemmikit ovat lemmikkejäni. Ne kisailevat suloisesti muiden kukkien seassa. Samassa lemmikissä näytti olevan sekä sinistä että vaalean lilaa kukkaa. Onkohan tämä ihan tavallista? Tänä keväänä huomasin myös meidän talon viereisessä metsässä lilahtavia valkovuokkoja. Harmi, ettei kamera ollut matkassa, mutta ehkäpä löydän ne sieltä myös ensi keväänä. Juhannusruusukin viestittää jo pienillä lukuisilla nupuillaan keskikesän juhlan olevan tulossa.

Hallanvaarasta viis, hätähousuna istutin jo etupihan vanhaan Högforsin valurautapataan vaalean lilaa pelargoniaa sekä valkoista lobeliaa. Morsiusangervokin on kurkistellut aidan rakosista jo tovin.

Sinut on haastettu!

"Tapahtuman tarkoituksena on kannustaa aikuisia viemään lapset luontoon.
***************
Haaste Sinulle: Vie ainakin yksi lapsi luontoon Lasten lintuviikolla!
***************
Lintujen lajia ei tarvitse tunnistaa, vaan tapahtumassa havainnoidaan
helppoja lintujen pesinnän merkkejä. Havainnot verkkolomakkeella
ilmoittaneiden kesken arvomme hienoja palkintoja!
Myönteiset luontokokemukset ovat tärkeitä kasvussa tasapainoiseksi,
ympäristövastuulliseksi aikuiseksi.
Retkeilyn tueksi on tarjolla paljon materiaaleja, kuten tulostettava
retkilomake havaintojen merkitsemiseen. Lisätietoja löytyy tapahtuman
verkkosivuilta: www.birdlife.fi/lintuviikko
Tilaa samalla ilmainen linnunpönttöopas!

JATKA HAASTETTA
Haasta myös mukaan ainakin yksi tuttavasi! Tapahtuman tavoitteena on
saada jokainen äiti, isä, kummi, mummi, vaari, opettaja ja kerhonohjaaja
viemään lapset ulos.
Tapahtuman verkkosivuilta löytyy:
* Bannereita omille verkkosivuille
* Tulostettava tapahtumailmoitus (esim. kouluihin, kirjastoihin,
kauppoihin...)
* Linkki tapahtuman Facebook-sivulle:
(http://www.facebook.com/event.php?eid=102536373166456)

Toivomme, että välität tämän viestin eteenpäin.
Viedään lapset luontoon!

Kevätterveisin,
BirdLife Suomen väki"

Itse olen useammankin lapsen kummi, mutta läheisin kummilapsi on siskoni esikoistytär (5 v). Hän aina pyytääkin meille tullessaan, että mennään metsään, koska olen yleensä retkiä hänen kanssaan sinne tehnyt. Viime vuonna Kainuun mökillämme käydessä hän pyysi myös, että mennään metsään. Hieman lapsukaiselle teki vaikeaa tajuta, että me olemme koko ajan jo metsässä, koska kyseessä on metsämökki.

Kummityttöni tuleekin veljensä kanssa perjantaina minulle hoitoon. Otamme varaslähdön tähän tapahtumaan ja menemme minnekäs muuallekaan kuin metsään!

Puutarhan tuholainen!

Viikonloppuna oli viimeinen rutistus tälle keväälle AMK:ta. Lähipäivät ja tenttisuma on kevään osalta ohi, mutta työharjoittelua on hieman vielä jäljellä sekä muutama isompi harjoitustyö tehtävänä.

Meillä oli lauantaina opiskelijaporukan kesken ns. jakopäivät eli toimme perennoja yms. vaihtoon. Vein jakoon pensastomaatintaimia, syysleimuja, väriminttua sekä mehikasvia. Vaihtarina sain lehtosinilatvaa, vuorenkilpeä, harmaamalvikkia sekä chilin!

Eilen istutellessa perennoja huomasin, että kaivaja on ollut taas tontilla vauhdissa. Nuorempi koirista oli kaivanut kukkapenkistä maata melkein kiinaan asti, sillä seurauksella, että ylös nousi mitä todennäköisemmin pari jalokärhöä sekä väriminttua. Jalokärhöt harmittaa suunnattomasti, sillä ne lukeutuvat suosikki kukkiini. Haluaisin koko pihan täyteen erilaisia kärhöjä!

Viime vuonna ostin omenapuun juurelle valkoisen kärhön (Gladys Picard), mutta tämä samainen kaivaja kalttasi sen. Olinkin lukenut, että kärhöä pitäisi leikata, mutta ehkä hitusen hellävaraisemmin ja vähemmän ronskilla kädellä kuin mitä koiruus oli saanut aikaiseksi. Näyttää siltä, että tämä valkoinen kärhö ei omenapuun juurelta kohoa enää. Meillä on selkeästi pienoinen ristiriita puutarhan hoidon suhteen koiruuden kanssa. Nyt koiruus onkin tehovalvonnassa, jotta kaivaminen sekä yleinen puutarhan tuhoaminen saadaan kuriin.

Ohessa kuva tunnetuimmasta ja tavallisimmasta Jackmaniista muutama kesä sitten. Viime kesän helteet eivät ilmeisestikään olleet kärhöille suosiollisia, sillä kärhöt jäivät todella mataliksi eikä kukintakaan ollut runsas.

Kasvimaalla

Edellisessä postauksessa lupailin parin viikon taukoa, mutta tässä on tainnut vierähtää viikko jos toinenkin vielä päälle. Kevät on jo pitkällä. Itseasiassa voisi jo melkein sanoa, että on kesä. Ainakin kaikki kevään tunnusmerkit on bongattu peiposta pääskyseen.

Edellisviikon piti ihanan lämmintä. Parhaimpina päivinä + 24 varjossa! Tämä viikko onkin ollut kylmempi (kuudesta kymmeneen astetta plussaa) sekä sateisempi. Viikonlopuksi ilmeisesti tulossa hieman lämpimämpää, nyt ainakin mittari näyttää + 16.

Pihamaalla saa ensi viikolla leikata jo ensimmäisen kerran nurmikon. Itseassa talon eteläpäädyssä saisi leikata jo nyt, siellä voikukat iloisen keltaisina kukkii!

Istutusprojektini voivat kohtalaisen hyvin. Pensastomaatit olen istuttanut isompiin purkkeihin ja raijaan niitä päivittäin ulos ja sisään. Ensimmäisellä ulkoilukerralla tosin meinasin tomaatit tappaa, sillä vein ne suoraan talon eteläpäätyyn + 20 asteen helteessä. Muutamat lehdet kärsivät ja ilmeisesti paloivat liian kuumassa...

Lipstikan taimet on edelleen pikkuruukuissa. Istutan ne ulos ensi viikon lopulla. Toivottavasti ilmat ovat silloin jo öisinkin runsaasti plussan puolella.

Pienen kasvimaaplänttini laitoin kuntoon toukokuun alkupuolella. Kylvin maahan lipstikan siemeniä sekä valkosipulin kynsiä. Lisäksi istutin esikasvatetut valkosipulin taimet maahan. Ne eivät vaikuta hirveän hyvin voivilta, joten saa nähdä miten niille vielä käy. Vielä viime viikolla peitin ne yöksi, mutta enää en ole harsoa iltaisin käynyt levittelemässä. Edellisten lisäksi kylvin vielä pienet rivit tilliä ja lehtisalaattia. Entuudestaan monivuotisena maassa kasvaa ruohosipulia sekä raparperi, josta kohta jo saa ensimmäisen sadon!

7.5. valkosipulin taimet maahan. Juuret olivat jo melko hyvin täyttäneet pienen taimipurkin.