Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo, että maatiaisvalkosipulini eivät oikein ottaneet kasvaakseen. Maatiaiset ry:stä tilaamani sipulin kynnet lähtivät kyllä komeasti itämään purkeissa, mutta heti kasvimaalle istuttamisen jälkeen näki, että nyt homma on jotenkin vinksallaan. Liekö taimet kasvoivat liian pitkiksi tai sitten kuitenkin istutin ne liian pintaan (n. 10 cm syvyyteen).
Taimet nuokkuivat koko kesän epämääräisen honteloina. Vain yksi taimi jaksoi kasvaa terhakkaana pää pystyssä ja jopa kukki. Tästä samaisesta taimesta sain ainoan satonikin, yksi valkosipuli!
Sato maistui sitäkin herkullisemmalle valkosipulipuristimen läpi likistettynä paahdetun ruisleivän päällä kera Oivariinin. Liekö herkullisuutta osaltaan lisännyt tieto, että tätä herkkua ei juuri nyt saa lisää.
En aio kuitenkaan lannistua, vaan aikeissani on istuttaa samaista valkosipulia mökillemme. Luulisi siellä, lähellä alkuperäkuntaansa, Kainuun Ristijärveltä kotoisin olevan valkosipulin aivan villiintyvän. Jään mielenkiinnolla odottamaan ensi syksyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti