Kesälaitumille

Toukokuu on hurahtanut vauhdilla puutarhatöissä sekä työharjoittelussa. Kohta on aika pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä kesäseikkailuun lammaspaimeneksi. Tämä blogi jää nyt hiljaiseloon ja lammaspaimenen myötä- ja vastamäkiä voi seurata täältä.

Korvasieniaika

Metsästä löytyy jo korvasieniä. Näitä käsittelemättömänä tappavan myrkyllisiä tippaleivän näköisiä sieniä ehtii vielä poimia vaikka myytäväksi, sillä myyntiä ei ole ainakaan vielä kielletty.

Me ehdimmekin tänä vuonna kokea kaksi korvasieniaikaa ja niin ollen kaksi kevättäkin, sillä korvasienet puskevat Kainuussa pintaan kesäkuussa. Ajattele kaksi kevättä, ei ollenkaan hullumpi ajatus!

Yllätys kasvimaalla!

Olin pihalla valokuvailemassa krookuksia, kun mieleeni juolahti kurkata kasvimaalle näkyykö viime vuonna kylvämiäni maatiaislipstikoita. Näkyihän niitä tai ainakin luulen lipstikkarivistä pilkistäviä piippoja lipstikoiksi. Hyvässä alussa näyttivät olevan.

Äkkäsin myös sattumalta joidenkin muidenkin olevan hyvässä vauhdissa kasvimaalla. Nimittäin viime vuonna istuttamani/kylvämäni maatiaisvalkosipulit (Ristijärven vanha kanta)! Mitä ihmettä? Istutus viime vuonna epäonnistui lähes täysin, vaikka kynsien piti olla kylmäkäsiteltyjä. Nyt ne puskevat esiin ihan odottamatta, pyytämättä ja itsekseen.

Höh. Tarkoitus oli tänä vuonna vain tasata kasvimaa ja jättää se nurmen armoille. Mitä ihmettä nyt oikein teen noiden valkosipulien kanssa? Olisi ollut mukava seurata tuleeko niistä tänä vuonna satoa vai nääkähtävätkö alkuunsa, mutta kesälammasprojekti kutsuu enkä viitsisi "talkkaria" asialla vaivalla.

Talviterveiset Kainuusta!

Ahmojen ilottelua Kainuun kevätjäällä

Kevätbongailumme ottivat roimasti takapakkia kahden viikon talvilomallamme mökillämme Kainuussa. Ennen pääsiäistä siellä oli vielä metriset hanget ja - 20 asteen yöpakkaset. Jouduimme siis tosissamme latomaan halkoja takkaan, jotta saimme mökin pidettyä lämpimänä.

Pääsiäisen jälkeen kelit lauhtuivat ja yöpakkaset menivät pyllylleen. Myös päivällä lämpötila alkoi olla mukavasti plussan puolella.

Kevätbongailujen hyytyminen ei sinänsä haitannut, sillä koimme soilla ja saloilla hiihtäessä toinen toistaan mieleenpainuvimpia luontokokemuksia. Pääsimme mm. näkemään majavan vain 6 m etäisyydeltä. Olimme kytiksellä jokivarressa, kun majava lipui jäälautan alta näkyviin. Syödä rouskutti risua, kääntyi ja läiskäytti hännällään merkiksi, että ähäkutti teidät on havaittu!

Pilkkimiset ja hiihtämiset ovat nyt viikon verran olleet historiaa etelään palattuamme. Täällä pääsee jo patikoimaan metsään, sillä lumilaikkuja on enää siellä täällä. Kotipihan krookukset ovat myös täydessä terässä.

Uusia kevätbongailuita tuli eilen sitruunaperhosten ja suruvaippojen myötä. Eilen olikin upean lämmin päivä terassin mittarin näyttäessä + 18!

Puoli kuuta kesään!

Kesä lähestyy niin hurjaa vauhtia, ettei mukana tahdo pysyä! Maata on jo takapihallakin näkyvissä paikka paikoin. Jopa kukkapenkin reuna pilkistää. Harmi, etten ole siihen kohtaan älynnyt laittaa krookuksia. Ne kukkisivat jo. Jospa syksyllä muistaisin tämän ja istuttaisin muutaman uuden krookuksen sipulin...

Sen sijaan olen talon eteläpäädyssä rampannut katsomassa, josko lumiraja väistyisi kukkapenkin tieltä ja krookukset pilkistäisivät, mutta lumipatja pitää sinnikkäästi pintansa sulattavia auringonsäteitä vastaan.

Joitain kukkia sentään olen jo koirien kanssa lenkkeillessä bongannut. Leskenlehdet jo iloisen keltaisesti maantienvarsien sulaneita penkkoja somistavat!

Metsässä on jonkun verran jo isojakin pälviä, mutta kyllä siellä vielä luntakin riittää. Moottorikelkkauralta hairahtuessa uppoaa polvia myöden hankeen. Ja vaikka säätiedotukset lupailevat viikonlopulle lumimyräkkää, niin silti kesä on kohta täällä. Tänään pihallamme sain siitä varmistuksen peipon muodossa. Puoli kuuta peipposesta!



Kevät on tullut!

Kevät alkoi virallisesti tiistaina kevätpäiväntasauksesta. Onkin ollut ihanan keväisiä ilmoja. Keskiviikkona oli kevään lämpimin päivä + 10 astetta! Tälle päivälle minulla on suuret lämpötilaodotukset, sillä lämpömittari pysyi yölläkin reilusti plussan puolella ja nyt, klo 09, on jo + 5 astetta.

Vaikkakin nietokset sulavat loristen, niin kyllä lunta silti vielä aivan riittämiin on. Joitain pälviä hankien keskelle on sentään ilmestynyt ja kevään merkkejä bongattu. Laulujoutsenten äänen havaitsin ke 14.3. kotipihalla ja samalla viikolla bongasimme niitä kaupungin järven jäällä. Telkätkin olivat tulleet jokivarteen pullasorsien joukkoon.

Kevään merkeistä myös perhonen on jo bongattu! Nokkosperhonen oli herännyt talvehtimiskolostaan kevätauringon säteisiin!

Siitepölykausi alkamassa

Viime viikon piti upeita ja lämpimiä aurinkoisia päiviä. Lähes - 20 asteen yöpakkaset muovasivat mukavan hankikannon. Viikonloppuna sää oli sumuinen ja leuto. Tällä viikolla on ollut taas aurinkoista, mutta navakkaa ellei jopa ihan myrskyisää tuulta.

Viime viikolla koirien kanssa lenkkeillessä pajunkissojen lisäksi huomasin ikäänkuin koivujen norkkojen jo aavistuksen vihertävän. Eilen uutisissa mainittiinkin siitepölykauden jo alkavan. Siitepölykauden ennustettiin muodostuvan runsaaksi eli oireita saattanee ilmetä myös minun kaltaisillani eli henkilöillä, jotka siitä eivät normaalisti kärsi. Atshii!

Muita keväisiä merkkejä on yhä kiivastuva lintujen laulu. Talitintit täällä pääkaupunkiseudun kupeessa jaksavat vielä laulaa kolmisäkeisesti ti-ti-tyy. Jostain luin, että yleistyvä kaksisäkeinen laulu johtuisi ympäristön melusta. Lyhyt säe menee pitkää säettä todennäköisemmin perille. 

Ei niin mairitteleva kevättalven merkki on myös jo helmikuun alkupuolella sähkölinjalle kääkättämään saapuneet naakat.

Aavistus keväästä

Onpa kuluneen parin viikon aikana ollut vaihtelevaa säätä. Ja on saatu lunta lisää lähes joka päivä!

Tänään lämpötila oli piiiitkästä aikaa hitusen plussan puolella ja ripotteli vettä! Räystäätkin tiputtivat vettä kuin keväällä ikään ja katoilta tuli lumi alas rymisten. Jopa takapihan terassille lumeen hautautuneet puutarhaläpykkäät sulivat esiin.

Eipä silti ei täältä lumi mihinkään ole kadonnut. Syvissä nietoksissa saa edelleen kahlata varsinkin, kun alkuviikosta tuli vuorokaudessa n. 20 cm lunta lisää tehden maisemasta melkoisen winter wonderlandin.

Plussakelin ansiosta pihamme puutarhakalusteet eivät enää ihan tältä näytä, sillä lumi on sulanut pihakeinun pystyrakenteista. Penkit kannattelevat kuitenkin edelleen reilu puolen metrin lumipainoa. Kuvan tykkylumikin on pudonnut pois puiden oksilta. Ihmeen kauan tykky puissa kestikin, monen monta viikkoa.

Vaikkakin päivät ovat jo huomattavasti valostuneet ja räystäät tiputtelevat vettä, niin kevääseen on vielä "tuskastuttavan" pitkästi aikaa. Mutta toisaalta kun ajattelee niin neljän kuukauden kuluttua ollaan jo keskikesässä!

Ystävänpäiväorkidea

Mies yllätti minut ystävänpäiväkukalla.

Meillä ei kovin montaa huonekasvia ole, koska olen huono pitämään niitä hengissä. Anopinkieliin ja kaktuksiin olen tyytyväinen. Ne "yleensä" pysyvät pidemmänkin aikaa hengissä. Tosin kasteluahkeruuttani kuvastaa se, että olen onnistunut tappamaan kaktuksenkin kuivuuteen...

Netistä luin, että orkidealle riittänee kastelu kerran viikossa. Se tarvitsee myös valoisan kasvupaikan, mutta ei suoraa auringonpaahdetta. Ilmankosteudesta tulisi huolehtia esim. suihkuttmalla lehtiä. Hmmm, nähtäväksi jää kauanko orkidea jaksaa ikkunalaudalla sulostuttaa talvipäivä.

Elämässä pitää olla jotain mitä odottaa...

... no nyt on! Olen niin innoissani etten housuissani meinaa pysyä!

Kauan haaveilemamme kesäprojekti Kainuun mökillämme käynnistyy tulevana kesänä. Siitä lisää projektin omassa blogissa "Lantto niitty".

Olisipa jo kesä!

Niittykukka kesältä 2010. Tunnistaako ketään mikä kasvi mahtaa olla kyseessä?

"Veden seisauttaja"

Kiertelimme aurinkoisen pakkaspäivän innoittamana muutamat paikkakunnat kosket. Myllykoskella opin seisauttamaan veden kameran säädöillä! Yllä olevassa kuvassa koski automaattisäädöillä kuvattuna ja alla käsisäädöillä. Vesi näyttää alemmassa kuvassa ihanan pehmeältä!

Koskien kuvailun lisäksi ihailimme neljän koskikaran puuhailua suvanteessa. Bongailimme myös kotipihalla lintuja osallistuen näin BirdLifen pihabongaus -tapahtumaan. Kotipihalla näyttäytyi tali- ja sinitiaisten lisäksi muutama harakka sekä närhiä.

Kutoo pientä sukkaa...

No nyt menee pahasti ohi puutarha- tai luontoaiheen, mutta tarvitaanhan villasukkia luonnossa liikkuessa. Ja tällä puutarhurilla on lähes aina villasukat jalassa. Ohut aasinsilta siis, mutta olen innostunut kutomaan villasukkia.

Muutama vuosi sitten yritin jo innostua asiasta, mutta kantapää tuotti sen verran vaikeuksia, että toinen sukka ei valmistunut ikinä. Koit kirjaimellisesti söivät sukat ennen kuin sain ne valmiiksi...

Kuvassa meidän 7-vuotias vanha herra höpsöttelee kiikuttamalla isännälle joululahjaksi kutomiani sukkia ympäri taloa. Kudoin myös mökkinaapurillemme joululahjayllätykseksi sukat.

Nyt olen kutonut pienempiä sukkia. Nuo "tyttöjen väriset" ajattelin antaa isännän siskon tytölle ystävänpäivälahjaksi, mutta "poikien väriset" on vielä toistaiseksi vailla uutta kotia. Todennäköisesti menevät siskoni pojalle.

Kutomisinto olisi nyt päällä, mutta pitäisi keksiä jotakin muuta kuin sukkia. Ehkäpä seuraavaksi kintaat tai pipo! Vielä kun olisi oikeaa lampaanvillaa mistä kutoa...

Sydäntalvi

Aurinkoisen ja kipakan pakkaspäivän (-13 astetta) puutarhakuvia:

Auringonkukka on sonnustautunut lumiseen piispanlakkiin.

Talitintit lauloivat kilpaa ti-ti-tyy kuin keväällä ikään. Liekö katselivat pihamme pönttöjä jo "sillä silmällä".

Vanhempi koiramme juhlii tänään 7-vuotis syntymäpäiväänsä. Tässä kuvassa nuoremman, ensi kuussa 2-vuotta täyttävän, koiruutemme kuuraiset partakarvat.

Vaikka linnut lauloivat kaihoisasti keväästä viestien, niin saattaa mennä "pieni hetki" ennen kuin pääsemme aamukahveja patiolle nautiskelemaan.

Kööpenhaminalainen

Jokivarren sulassa on pullasorsia sankka joukko. Kävimme niitä hiihtolenkin lomassa 5 vuotiaan kummityttömme kanssa syöttämässä.

Sorsat lensivät innoissaan katsomaan mitä on tarjolla.

Näyttipä jokivarressa talvehtivan myös yksinäinen telkkä.

Kuvassa keskellä etualalla valkorintainen heinäsorsa. Värimuunnos eli kööpenhaminalainen. Näyttääpä telkkäkin kuikuilevan takavasemmalla.

Kummityttö kysyi mitä sorsat juo. Kuvasta päätellen vettä.

Järvi on jäässä, mutta joessa voi pulikoida, ken tarkenee.

Sillan jälkeen kuohuvat kosket.

Täydellinen lumihiutale

Avasimme eilen pilkkikauden heikkoja jäitä uhmaten. Emme uskaltaneet rannasta kuitenkaan kovin kauas, jottei reissu muutu uima keikaksi... Sen verran jäätä oli kuitenkin, että koirien uskalsimme antaa juoksennella jäällä vapaasti. Niillä olikin hauskaa jäällä telmiessään.

Isäntä kiskoi lammesta kovasti pikkuahvenia ja minä näytin "hapanta naamaa", sillä kukaan ei ole niin kateellinen kuin kalamies. ;) Kohta olin kuitenkin pelkkää hymyä, kun pieneen värikoukkuuni jysäytti iso lähes 200 g ahven. Meillä oli siis kissalle tuliaisena muutama raita paita.

Jäällä rupesi leijailemaan toinen toistaan kauniimpia lumihiutaleita. Kuvassa kiintaallani ikuistettuna yksi, iso ja täydellisen kaunis hiutale.

Suunnittelimme tälle päivälle hiihtolenkkiä järven jäälle koirien kanssa, mutta saa tulla reilusti yli 10 asteen pakkasia, jotta jää lumipeitteen alla paksunee niin, että sinne uskaltaa mennä. Tyytynemme siis hiihtolenkkiin lähimetsän hiihtoladuilla ilman koiria.

Kaamos ohi

Kaamosaika päättyi virallisesti eilen, kun Inarissakin aurinko näyttäytyi sitten marraskuun jopa vajaan tunnin ajan! Vaan nopeastipa, kukon harppauksin, kevättä kohti mennään, sillä tänään aurinko näyttäytyi jo puolentoista tunnin ajan.

Pilkistipä aurinko tänään täällä etelässäkin, kun sankka pilviverho vihdoin ja viimein rakoili.

Ah, minä oikein tunnen kuinka "kaamosmasennus" astuu syrjään auringonsäteiden saattelemana pirteämmän minän tieltä! ;)

Isännällä on tänään syntymäpäivä. Ajattelin ilostuttaa hänen päiväänsä lahjojen lisäksi (toivottavasti) herkullisella voileipäkakulla. Se jos mikä piristää myös!

Hiihtoladun varrella

Vihdoinkin on niin paljon lunta, että viikonloppuna sai hiihtokauden korkattua. Eilen oli mitä mahtavin keli suksia. Reilu - 10 astetta pakkasta ja latu luisti!

Parhaillaan satelee lisää lunta. Puut alkavat olla tykyssä kuin pohjoisessa ikään.

Ruokailija

Olenkin odotellut, koska orava ilmaantuu lintulaudalle ruokailemaan. Tänä aamuna oli suureksi yllätykseksi kunnon pakkanen (-14 astetta). Ilmeisesti pakkanen ajoi oravan helpolle aterialle.

Nyt kun pihapihlajamme on poissa, oravalla on vaarallisempi reitti lintulaudalle. Ennen se pääsi metsästä suoraan meidän mäntyyn, männystä leikkimökin katon poikki pihlajaan. Pihlajasta se pomppasi meidän pihakeinuun ja vilisti keinun päälilautoja pitkin syreenipuskaan. Sieltä vasta se joutui ottamaan maassa pari isoa loikkaa ja hops, oltiinkin jo lintulaudalla. Nyt orava näytti skippaavan syreenipuskan sekä pihakeinun ja suoksi suoraan lintulaudalta maata pitkin mäntyyn. Kunhan meidän kissa ei vaan nappaa sitä...

Harmikseni kamerassani ei ole riittävää zoomia, joten kuvat ovat suhruiset.